25. elokuuta 2008, maanantai
Hohhoi, taas väsyttää ja jalat on kuolleet eikä kello ole kuin vasta puoli kymmenen, toisaalta lapset jo on onnellisesti (?) nukkumassa - menivätkin tänään oikeastaan ihmeen helposti. Muutenkin on ollut helppo päivä ja koko ajan on ollut jotenkin toimeton olo. Aamulla heräsin jo seitsemältä ja sitten datailin kahdeksaan asti, kunnes kuulin lasten olevan hereillä. Laittelin lapsille aamupalaa ja syötiin sitten koko perhe, vähän sen jälkeen kun Matti oli lähtenyt töihin niin Leena lähti kauppaan ja meikäläinen lasten kanssa leikkipuistoon. Puistossa lähinnä katsoin että lapset eivät tee mitään kauhean tyhmää ja mottasin muutamaa ampiaista lapiolla - olen Kataa ja Leenaa katsellessani huomannut että on se helppoa olla ampiaiskammoton!
Kotimatkalla käytiin Leenan luvalla ostamassa jäätelöt ja mussutettiin ne siinä ravintolan terassilla vesisateessa ja alle 20 asteen lämpötilassa. Mikäs siinä, nyt pitäisi vielä olla kesä! Kotiin päästyämme lapset sulkivat minut hurjan harmittavasti huoneensa oven ulkopuolelle ja leikkivät omiaan huoneessaan. Lueskelin sitten lehtiä ja datailin siihen asti kunnes Leena tuli kotiin ja minulla alkoi vapaa - kello lieni silloin jotain yhden maissa. Juttelin vielä Zaijon kanssa vähän mesessä kunnes sain itseni asennoitua kaupungille lähtemiseen - vakaana aikomuksena nyt todellakin löytää sinne tiettyyn ostoskeskukseen ja ostaa ne kengät!
Ainiin, siitä tietystä ostoskeskuksesta puheen ollen, lähdin perjantainakin metsästämään sitä, muttah.. Päädyinkin toiseen ostoskeskukseen! Mikä oli siis jo ihan hyvin minun suunnistustaidoillani ;) Siellä oli kuitenkin aika kallista, joskin H&M:stä tarttui mukaan kivat housut joita voi käyttää kotona ja Tiergartenissa reippaillessa, jottei siellä farkuissa tarvitse tallustaa. Lisäksi koko kauppahökötyksestä jäi todella paljon tutkimatta kun en kehdannut mennä ihan viittä kertaa tiettyjen paikkojen ohi - yläkerta tuntui hävinneen vierailuni aikana hassusti..
Mutta nyt takaisin tähän päivään. Vihdoinkin onnistuin yrityksessäni löytää kauppakeskus Alexa \o/ Kiemurtelin vähän jossain sivukaduilla kun en ollutkaan ihan 100-varma että kannattaisiko sittenkään lähteä Alexaan asti kun näin kyltin jossa luki että Alexanderplatzille oli vielä vähän reilut 2000 metriä. Kiertelin siis vähän ja huomasin olevani samassa paikassa kuin torstaina, ja voi ärsytys kun eräässä risteyksessä valojen vaihtumista odotellessani näin Alexan logon ison punaisen rakennuksen kyljessä - seisoin nimittäin samassa risteyksessä kuin torstaina, ja risteys oli vain muutamien kymmenien metrien päässä kauppakeskuksesta! Ai että ärsyttikö? Voi kyllä. Mutta toisaalta olin tyytyväinen että löysin oikeaan paikkaan vaikken taaskaan alkuperäisen suunnitelmani mukaan kulkenut.
Tulin Alexan luo vähän epäsuorasti, siis en siltä kadulta joka johtaisi suoraan pääoville. Sillä kadulla jolla itse kävelin oli rauhallista, mutta pääovien luona ihmistulva oli valtava! Hyppäsin kuitenkin rohkeasti ja äärimmäisen ihmettelevänä mukaan ihmismassaan ja sisälle päästyäni suuntasin kulkuni toiseen kerrokseen. Siinä liukuportaissa töröttäessäni käväisi mielessäni että jos kerran Joensuun ainokainen pikkuruinen "kauppakeskus" on nimeltään Iso Myy, mikäköhän Myy tämä Alexa olisi. Ainakin jotain vähintäänkin hypervaltavaa, sillä niitä kauppojahan riitti! Ihkuttelin laukkuja eräässä laukkukaupassa ja bongasin monta ihanan ja kivan näköistä vaate-, kirja- ja laukkukauppaa, mutta päätin että lähden joskus paremmalla ajalla Alexaan päivää viettelemään - nythän tavoitteena oli löytää kengät.
Kiersin parissa kenkäkaupassa, mutta niissä ei ollut hääppöisiä valikoimia. Muistaakseni kolmannessa kerroksessa tupsahdin kuitenkin aika valtavan kokoiseen kenkäkauppaan, jossa oli saappaita ja korkkareita ja lenkkareita ja vaikka mitä! Sieltä sitten tarttui mukaan Adidaksen alennuksessa 49,50 euroa maksaneet mustat kengät. Olihan niillä hintaa mutta jos ne sitten kestäisivätkin jonkin aikaa?
Kotiin tulikin jo sitten kiire, sillä lupailin Leenalle olevani syömässä viiden jälkeen. Nopealla kaupunkikävelyllä Alexalta käveli kotiovelle tasan 59 minuuttia - ja se kävely oikeasti oli reipasta, painelin menemään topissa kun suurimmalla osalla shoppailijoista oli päällä kunnon syystakit eikä minulla ollut yhtään kylmä! Matkaa tuonne Alexaan on siis Brandenburgin portilta reilu 2 kilometriä, ja portille on täältä kotoa arviolta.. ehkä kilometri, kenties vähän reilu? Tuli siis taas liikuntaa, joskin tuntuipa jaloissakin kotiin päästyä.. Nyt kun kartta ja kengät on ostettu, onkin seuraavana ostoslistalla rakkolaastaria!
Viikonloppuna muuten kävisimme porukalla Rügenissä, jossa sain toimen perheen virallisena valokuvaajana ^.~ Asustimme Sellinissä mukavassa hotellissa (eipä kyseisessä kaupungissa tuntunut paljoa muuta olevankaan kuin hotelleja ja ravintoloita), joskin pyörimme myös ainakin Bergenissä ja Putbusissa. Lauantaina käytiin höyryjunan kyydillä pieni edestakaisinajelu ja illalla käytiin yltiöhienosti sisustetussa meksikolaisessa ravintolassa. Sunnuntain kohokohta lieni sellainen jännä "kelkka-ajelusysteemi", lisäksi kävimme katselemassa "Kuninkaan tuolia". Muuten saarelta jäi mieleen todella upeat puiden ympäröimät tiet, kumpuilevat pellot, pitsihuvila-tyyliset hotellit ja meriaiheiset matkamuistomyymälät. Harmi että sää oli sateinen ja aika kylmä, noin 15 astetta lämmintä ja kova tuuli :S Eikä kyllä muuten voi olla unohtamatta mainita sitäkään että pääsin kaikkiin paikkoihin lastenlipulla - ikäraja oli 14 vuotta ja Matti vielä lippuja tilatessaan mainitsi että kaksi lasta ja kolme aikuista -.-' Noh, tulenpahan taas halvaksi :D
(Tästä piti tulla lyhyt kirjustus, mutta en vain osaa tiivistämisen jaloa taitoa.. Kellokin on jo 22.14, siispä nukkumaan! Ah, se pitää vielä mainita että eilen illalla katsottiin kotona Star Warsin eka osa, se oli paljon parempi kuin odotin!)
21. elokuuta 2008, torstai
Olen väsynyt ja vielä olisi edessä päivän rankin osuus, eli lasten saaminen iltapalalle, hampaiden pesulle ja nukkumaan. Pelkkä ajatuskin saa meikäläisen uupumaan entisestäänkin.
Diih, eksyin taas. Yritin lähteä metsästämään erästä kauppakeskusta jonka sijainnin katsoin eilen kartalta. Brandenburgin portille asti kaikki oli ok, mutta sitten katujen metsästys ihmisvilinässä ei ollutkaan niin helppoa ja eräässä vaiheessa totesin tallustelleeni jo TV-torninkin toiselle puolelle - en ole varma oliko se tarkoituskin, mutta kuvittelin jotenkin että TV-torni on KAUKANA! Ei se sitten niin kaukana taida ollakaan.. Samaten eräässä vaiheessa huomasin olevani aika lähellä sitä intialaista ravintolaa jossa kävin sunnuntaina (vai lauantaina?) perheen kanssa syömässä ja mieleni alkoi tehdä Mango-Lassia - se olisi virkistänyt mukavasti 25 celsiusasteen lämpötilassa suoritetun haahuilureissun aikana.
Jouduin siis palaamaan tyhjin käsin kotiin, koska en enää yksinkertaisesti jaksanut kävellä pienintäkään kiemuraa mihinkään suuntaan. Tai no, ostinhan sentään kartan! Ehkä tutkin sitä vielä tässä illalla jos jaksan, jotta osaisin sitten huomenna suunnistaa vaikka sinne kauppakeskukseen ihan oikein.. Pitäisi todellakin ostaa paremmat kengät! Ja koska huomenna on perjantai, päätin palkita itseni karkkipussilla, jonka voin hätätapauksessa käydä kaapaamassa mukaani lähikaupasta. Jos huomenna olisi kiva ilma, voisi toisaalta mennä Tiergarteniin lukemaan..
Ennen tuota kaupanmetsästysretkeäni kävin lasten kanssa Tiergartenin leikkipuistossa ja sitä ennen hoidin heille aamupalan. Eipä sitä kai paljoa muuta ole tullut tehtyäkään? Haaveilen suihkusta ruoan jälkeen, toivottavasti olisi hyvää ruokaa joka korvaisi eksymisen aiheuttaman pettymyksen :P
19. elokuuta 2008, tiistai
Hohhoi, onpas ollut epätylsä päivä!
Aamulla heräsin joskus kahdeksan maissa, sitten normaalia aamusähellystä ja remonttimiehet kävi toteamassa että jatkavat töitä vasta perjantaina (heillä ei ollut oikeita osia) jättäen kylppärin katon nyt auki nättiin kuntoon. Sitten kun kakarat olivat syöneet aamupalat käytiin mie, Leena ja edellä mainitut lapsukaiset leikkipuistossa tuossa joen toisella puolella Tiergartenissa. Siellä oli kivaa, aurinko paistoi ja lapset eivät edes vaivanneet meikäläistä pahasti - mitä nyt jouduin pumppaamaan vettä sellaisesta jännästä systeemistä, mutta saipahan kädet edes jotain liikuntaa.
Kohta puistosta palattuamme käväistiin lähikaupassa tuossa muutamien kymmenien metrien päässä (lähikauppa parhaimmillaan) ja siellä leikittiin pullonpalautusautomaatin kanssa kun se ei meinannut hyväksyä kuin joka toisen pullon ja lopulta ampiainen sitten majoittui siihen mihin ne pullot pitäisi laittaa, mikä sai Leenan todellisesti kyllästymään pullojen palautteluun :P Pikakierros kaupassa aiheutti sen että söimme lounaaksi sellaista uunissa lämmitettävää valmispitsaa, joka oli yllättäen mielettömän hyvää! Toivottavasti syötäisiin sitä taas huomenna ;)
Lounaan ja pöydän tyhjennyksen jälkeen meikäläisellä alkoi vapaa, jonka vieton aloitin kävelemällä parin sadan metrin matkan Haupparille, joka on oikealta nimeltään siis Berlin Hauptbahnhof - Berliinin päärautatieasema. Siellä suuntasin kännykkäkauppaan jonka bongasimme Leenan kanssa eilen, tarkoituksenani ladata perheeltä lainaan saamani prepaid-kortti. En edes Suomessa ollut ikinä mitään prepaidia käyttänyt ja lataus toimi aivan eri tavalla kuin mitä Leena etukäteen neuvoi, joten se oli sitten vähän sähläystä mutta onneksi myyjä puhui englantia ja sain kortin kuntoon.
Haupparilta suuntasin kohti Valtiopäivätaloa, jonka luona räpsin parit kuvat ja jatkoin matkaa Brandenburgin portin luo. Ihmisvilinässä oli ärsyttävää olla, joten otin vain pari äärimmäisen epämääräistä kuvaa odottaen vähemmän turistisia päiviä. Portilta skippauduin taas vaihteeksi Tiergarteniin, jossa sitten hiihtelin ympäriinsä kuvia räpsien. Jossain vaiheessa vääntäydyin tarkoituksellisesti Siegessäulen luo - toki tuostakin patsaasta tuli kuvia otettua. Tarkoituksenani oli lähteä sitten suoraan kotiin, mutta muutin mieleni ja jatkoin puistossa vielä Straße des 17. Juni:n toisellakin puolella - VIRHE!
Ensimmäinen the virheestä johtuva virhe oli mennä kuvaamaan sorsia erään Tiergartenille tyypillisen lammen rantaan. Eräs nainen huuteli minulle hetken aikaa, joskin en todellakaan tajunnut että hän minulle huutelin kun kuvittelin hänen huutavan jotain tyyliä "Jennifer". Njoo, sitten täti tuli siihen linssini eteen ja höpötti ja höpötti ja menin niin lukkoon etten edes ich verstehe nichtiä suustani saanut. Sen verran kuitenkin loppujen lopuksi älysin ettei minulla selvästikään ollut asiaa kyseisiä lintuja kuvaamaan ja liukenin paikalta vähin äänin..
Ja se liukeneminen.. Kiepsahdin erään tien, kadun, vatevö, varteen ja olin kyllä sen verran kartalla että tiesin kodin olevan silloin siinä suunnassa minne nenäni osoitti. Noh, suuntavaistooni luottaen vääntäydyin pölyisen ja meluisan kadun varresta pois ja jatkoin matkaani puistossa mukavilla hiekkateillä tallustellen. Jalkani kiljuivat jo korvia särkevästi ja pakokauhu alkoi pikkuhiljaa nostaa päätään koska tajusin etten todellakaan tiennyt missä olin! Jatkoin kuitenkin käppäilyä sinne suuntaan jossa kuvittelin kodin olevan.
Kohta huomasin paikkojen näyttävän epäilyttävän tutuilta, ja bongattuani erään oranssin matkalaukun olisin voinut takoa itseäni päähän ja aika lujaa: olin kävellyt ympyrää sen puolisen tuntia päätyen takaisin sorsalammen lähettyville. Sitten en enää luottanutkaan suuntavaistooni, vaan alistuin kävelemään kiltisti sitä katua pitkin jonka varresta kerran puiston pusikkoihin lähdin.
Ja voi juolavehnä miten suutuin itselleni kun näin Siegessäulen töröttävän kadun päässä! Toisaalta samalla iloitsin siitä että noin suunnilleen tiesin olinpaikkani ja todella suuresti ihmettelin, ja ihmettelen vieläkin, miten oikein onnistuin pyörimään siellä puistossa niin että päädyin 17. kesäkuuta -kadun toiselle puolelle kuin mistä puistoon menin.. Noh, sattuuhan tuota..
Mutta..! Se ei ollut viimeinen the virheestä johtuva virhe.. Nimittäin päädyin sitten pyörimään puolitoista kierrosta Siegessäulen ympäri! Patsashan on neljän eri kadun, vaikkakin minun mielestäni suorastaan tien, risteyskohdassa. Muistelin että eräs niistä kaduista johtaisi sillalle jonka jälkeen kääntyisi tuttu tie kotiin. Mutta.. Kierrettyäni kierroksen kerran, pällisteltyäni kullattua Victoriaa kahdelta sivulta sekä takaa ja edestä päin ja tuhlattuani muutamia minuutteja liikennevaloissa seisoskeluun, huomasin ettei yksikään tie vienyt suoraan sillalle. Mutta ah kun muistin että eihän niin pitänytkään olla, minunhan piti ensin kävellä pieni matkan puiston reunaa ennen kuin pääsisin sillalle! Sentään yhden asian muistin kuitenkin oikein: se tie, jolle minun pitäisi mennä kotiin päästäkseni, lähti Victorian takaa! Sen tiedon avulla löysin sitten ihan kotiin asti jalat muussina kolmen ja puolen tunnin kävelyn jälkeen.
Kotosalla keittiössä odottavat siivousvälineet eivät saaneet minua ihan hihkumaan ilosta: muistin että lupasin Leenalle pestä keittiön kaappien ovet. Aloitin kevyeksi kuvittelemani homman ja totesin sen rankemmaksi kuin olin odottanut. Kun välissä oli vielä ruokailukin, piti minun lähes heti ovien putsauksen jälkeen alkaa laittaa iltapalaa, ja sitten kun lapset vihdoin ja viimein olivat nukkumassa ja minäkin valmis kaatumaan sänkyyn, olikin kello jo puoli kymmenen. Mutta pitihän tästä the virheiden päivästä tulla raportoimaan vielä!
Ja mitä opimme tänään: osta kartta ennen kuin (seuraavan kerran) lähdet Tiergarteniin + älä lähde Tiergarteniin varsitennareilla (lue: osta kunnon kävelykengät) + jos joku huutelee Jenniferiä, se saattaa tarkoittaa sinua.
© Maija R. Kopiointi kielletty! Koodaus on validia XHTML:ää ja CSS:ää.